Wadoryu Karate historia
Hironori Ohtsuka antoi kehittämälleen tyylisuunnalle nimen Wadoryu, rauhan tie. Tällä hän toi esille käsityksensä siitä, että karaten sisäinen tarkoitus on saavuttaa tila, jossa väkivaltaa ei tarvita. Myös eräistä Wadoryun tyylisuuntapiirteistä voi aavistaa tämän ajattelutavan. Ohtsuka kehitti esimerkiksi taisabaki-tekniikkaa periaatteenaan se, että siirtyminen hyökkäyslinjalta vaatii vähemmän voimankäyttöä torjunnoissa.
Hironori Ohtsuka (s. 1892) oli Gichin Funakoshin läheisimpiä ja lupaavimpia oppilaita tämän varhaisimpien Tokion vuosien aikana. Ohtsuka jätti Funakoshin ja perusti oman tyylisuuntansa Wadoryun 1930-luvun taitteessa. Ehdottoman tarkkaa ajankohtaa Wadoryun perustamiselle on vaikeata määritellä, koska eri lähteissä annetaan ristiriitaisia tietoja. Vuonna 1929 Ohtsuka kuitenkin oli määritellyt useimmat Wadoryu karaten liikkeet ja rekisteröitynyt Nippon Kobudo Shinko Kain (Japanin Kamppailulajien Liiton) jäseneksi.
Toukokuussa 1934 Wadoryu rekisteröitiin itsenäiseksi tyylisuunnaksi ja nimettiin tuolloin Dai Nippon Karate Do Shiko Clubiksi. Ohtsuka sulki johtamansa sairaalan ja toteutti unelmansa jo vuodesta 1919. Hänestä tuli täysipäiväinen karaten opettaja. Vuonna 1938 Dai Nippon Butoku Kai myönsi Ohtsukalle arvonimen “Renshi-go” – korkean opettaja-arvon. Saman vuonna hänen tyylisuuntansa rekisteröitiin Shin Shu Wado Ryuksi. Maaliskuussa 1939 Dai Nippon Butoku Kai pyysi kaikkia tyylisuuntia rekisteröimään nimensä virallisesti ja Ohtsuka teki tämän nimellä Wadoryu. Muita samanaikaisesti rekisteröityjä tyylisuuntia olivat mm. Shotokanryu, Gojuryu ja Shitoryu. Vuonna 1942 Dai Nippon Butoku Kai myönsi Ohtsuka Senseille arvonimen “Kyoshi-go” ja 1944 hänet pyydettiin karaten pääopettajaksi Japaniin. Vuonna 1945 toisen maailmansodan loputtua, amerikkalaiset määräsivät Dai Nippon Butoku Kain pannaan ja kaikki budolajien harjoittelu kiellettiin. Kun Japanin ja Amerikan välinen rauhansopimus allekirjoitettiin 1951, kamppailulajien harjoittelu sallittiin jälleen ja budon henki päästettiin vapaaksi. Tätä juhlittiin ensimmäisellä kamppailulajien näytöksellä kiellon jälkeen. Vuonna 1955 järjestettiin koko Japanin ensimmäiset Wadoryu mestaruuskilpailut.
Tie Eurooppaan ja Suomeen
Wadoryun tien Eurooppaan avasivat vuonna 1964 kolme opettajaa Japanin yliopistosta: Tatsuo Suzuki, Toru Arakawa ja Hajime Takashima tulivat Eurooppaan esittelemään wadoryu-karatea. Jo seuraavana vuonna 1965 Tatsuo Suzuki, Teruo Kono, Yutaka Toyama, Atsuo Yamashita ja Masafumi Shiomitsu rupesivat myös opettamaan tyylisuuntaa Euroopassa. Suomeen tyylin toi Tatsuo Suzuki ja tyylisuunta kuuluu edelleenkin Suomen suurimpiin. Tällä hetkellä Suomen Karateliiton seuroista runsaalla kahdellakymmenellä on tyylisuuntanaan wadoryu. Näiden lisäksi liiton ulkopuolisia seuroja löytyy jonkin verran. Niissä harjoitellaan Takashi Ogatan, aikanaan Tatsuo Suzukin oppilas, vaalimin menetelmin.
Suomen Wadoryu-karateen on sittemmin vaikuttanut muitakin opettajia. 1980-luvun lopulla ja 90-luvun alussa Rob Zwartjes, 7. dan, kävi useampaan kertaan Suomessa opettamassa ja häneltä on myös otettu voimakkaasti vaikutteita. Viime vuosien aikana on alkanut yhteistyö Ruotsissa toimivan Shingo Ohgamin, 7. Dan, kanssa ja erkaneminen Tatsuo Suzukin vaikutteista on jatkunut jo useita vuosia. Hironori Ohtsukan kuoltua 1982 tyyli on jakautunut useampaan ryhmittymään maailmalla. Tällä hetkellä Shingo Ohgamin edustama Wadokai-järjestö kattaa noin 90% wadoryun harrastajista maailmalla. Se on myös Japan Karate Federationin ja World Karate Federationin hyväksymä järjestö. Muita pienempiä ryhmittymiä ovat mm. Tatsuo Suzukin ja Hironori Ohtsukan pojan, Jiro Ohtsukan perustamat. Jälkimmäisen edustaja Suomessa oli Takashi Ogata, jonka vieraana Masafumi Shiomitsu on myös käynyt opettamassa.
Hämeenlinnan kamppailukeskus ry on vahvasti edustettuna Wadoryu-tyylisuunnan Wadokai Finland kollegiossa. Kollegion neljään jäseneen kuuluvat Jari Nieminen ja Harri Heikkari
Luonnollisuus tärkeää
Wadoryu on tyylisuuntana hyvin luonnollinen. Rentous on tärkeää ja muihin tyylisuuntiin verrattuna perusasennot ovat hieman korkeammat. Matalampi asento vaatisi jo tietynlaista voimankäyttöä, joka näin ollen voisi aiheuttaa turhaa jännittämistä. Kime-vaihe tekniikoissa on lyhyt. Lyöntiä tehdessä tekniikka lähtee rennosti, jännitystä on juuri sen verran, että lyönnin suunta ja liikerata ovat hallussa. Vasta viime hetkellä tulee terävä kiristys – kime – ja heti suorituksen loputtua palataan rentoon lähtötilaan.
Tyylissä painotetaan turhien liikkeiden välttämistä, kaikki tekniikat suoritetaan mahdollisimman pelkistetysti lähtöasennosta kohteeseen. Tekniikoista tulee näin väistämättä suoraviivaisia ja pelkistettyjä ja verrattuna esimerkiksi shotokanin laajempiin liikkeisiin, Wadoryu saattaa vaikuttaa hyvinkin aneemiselta.
Lapsuutensa aikana Hironori Ohtsuka opiskeli Shintoyoshinryu jiu-jitsua. Wadoryu-karatea kehitellessään hänen jiu-jutsutaitonsa jättivät osaltaan jälkensä tyylisuuntaan, lähinnä joissakin otteissa. Taisabakin lisäksi Wadoryussa vältetään kovia kontakteja esimerkiksi torjunnoissa. Niissä pyritään käyttämään hyökkäystekniikan liikesuuntaa hyväksi torjumalla esim. lyövän käden suuntaisesti samalla kun väistetään linjalta (nagashiuke). Usein väistö tehdään eteen viistoon, mikä mahdollistaa samanaikaisen vastahyökkäyksen. Tätä on kehitetty huippuunsa Wadoryun paritekniikoissa, kihon kumiteissa, jotka ehkä selkeimmin esittävät tyylisuunnan erikoispiirteitä. Tyylisuunnan luonnollisuus säästää myös harrastajaansa. Oikein suoritettuna tekniikka ei rasita liiaksi niveliä eikä aiheuta kovia kontakteja. Tämä takaa sen, että turhilta loukkaantumisilta vältytään ja lajia voi harrastaa pitkäänkin. Esimerkkinä voidaan pitää tyylin perustajaa Hironori Ohtsukaa, joka kuoli 90-vuotiaana tammikuun 29. Päivänä 1982. Hän ei koskaan lopettanut budon harjoittelemista; kuollessaan hän oli harjoitellut kamppailulajeja 84 vuotta.
